mä en tajuu... :/ täs nää kuvat näkyy ihan surkein mut omal koneel ja simssis nää on ihan tarkkoja... selvästi vuodatus raiskaa kuvan laatua! koittakaa kestöö! koitan parantaa viimeistään ens osaan.

Minä olen Sarah, Sarah Triu. Olen perhetavoitteinen ,16 vuotias ja horoskooppimerkiltäni härkä.
Luonteessani ei varmaankaan ole paljoa kehuttavaa, ss:5 um:5 lt:6 vl:9 mk:1
Elämäni ei ole alkanut hyvin, enkä tiedä, jatkuuko se nyt paremmin vai ei.
Kun olin vielä pieni, oikea isäni kuoli, en muista olinko silloin edes viittä. Äitini ei silloin ollut edes surulllinen vaan meni jonkun miehen kanssa heti seuraavalla viikolla naimisiin. Isäpuoleni oli juoppo. Kokoajan kännissä. Hän hakkasi minua ja äitiäni, mitä äiti edes näki siinä miehessä!
Mutta kuitenkin, he olivat "rakastuneita". Muutama päivä sitten isäpuoleni koitti käydä minuun käsiksi. Tiedätte mitä tarkoitan. Mutta pääsin juuri ja juuri karkuun. Soitin poliiseille, että he tulisivat pidättämään isäpuoleni. Mutta poliisi-asemalle pääsi myös äitini. Seuraavana aamuna yks kiltti naikkonen tuli hakemaan minua! ja tässä nyt olen.

Sijais vanhempani talo on tämän näköinen. Mielestäni aika hieno. Istuuduin tuolille miettimään elämääni.
Matka tänne oli ollut pitkä, toivottavasti he olisivat kilttejä minulle.

"Aaaaah! siis omg! ootsä Sarah? mä oon sun uus äitis Stacy. Kutsu vaan Stacy äidiks!" Katsoin tuota oudohkoa naista, hän oli varmaankin kolmikymppinen, ja silti puhuu ja käyttäytyy niinkuin jotkut nykypissikset. "No voi herttileeri! oonpas mä hupsu, tule , mennään toki sisälle"
Lähdin kävelemään Stacyn perään.

Astuin sisälle taloon. Se oli ihastuttava. Näki, että nainen oli sisustanut sen.

 
"Eli tässä on sitten sun huonees. Mä meen alakertaan nauttimaan kupillisen iiiiiihanaa kamomilla teetä."
Katsoin huonetta, sänky, sohva, pikku pöytä ja lamppu, tässä huoneessa oli selvästi kitsasteltu, mutta kyllä se entisen asuntoni voittaa täysin. Jouduin nukkumaan silloin lattialla sanomalehtien päällä.

Istahdin sängylle, se oli niin pehmeä. Missäköhän äitini ja isäpuoleni olivat nyt? mitä he tekevät?
Toivottavasti mätänevät vankilassa. Olen lukenut tai kuullut jostain, että alaikäisten ahdistelijat saavat vankilassa turpaan. Toivottavasti isäpuoleni saa nyt turpaan!
Katsoin jalkojani, vaikkei niitä näkynyt, tiesin että niissä oli mustelmia. Pieni kyynel tipahti jalalleni.
Kuivasin äkkiä kyyneleeni, ja päätin lähteä tutkimaan taloa vähän tarkemmin.

Astuin huoneestani ulos. Edessäni seisoi joku poika.
"Hei! sä oot varmaan Sarah? mä oon Jonathan!" Katsoin ihaillen poikaa, urheilullinen kroppa, ja ihanat , vangitsevat siniset silmät. En tiedä kuinka kauan seisoin siinä ja katsoin vain poikaa, mutta onneksi havahduin transsistani ja hymyilin Jonathanille. "j-juu ,oon Sarah"
Jonathan hymyili minulle , toivotti tervetulleeksi taloon ja meni alakertaan. Jalkani olivat kuin jotain sulaa vahaa.

Menin pihalle istumaan. Tunsin hymyn kasvoillani, pitkästä aikaa. Aurinko lämmitti ihanasti käsiäni.
Yhtäkkiä ovi pamahti auki ja ...

... Stacy marssi vihaisena ulos roskapussi kädessään. "Kirotut siivoojat! voisivat edes hoitaa hommansa kunnolla, jos aikovat jotain palkkaa saada! hyh! nyt minun pitää ottaa uusi manikyyri."

Tontille oli sapunut 1 ärsyttävän näköinen cheerleader. Meikkiä varmaan 1000 kiloa kasvoilla.
Jonathan oli varmaan sen kanssa yhessä tai jotain. En välittänyt. Katsoin vain pilviä ja aurinkoa.
Ihan vain uteliaisuuteni vuoksi vilkaisin Jonathania ja tuota tyttöä. Tyttö katsoi minua murhaavasti.
Säikähdin hieman, samanlaisen katseen olin nähnyt äidilläni, kun poliisit olivat vieneet hänet.

"Kuka se oudonnäköinen tyttö tuol pihal oli?" Jonathan mutusti leipää "se on meil nyt vähän niinku hoidos. Sen vanhemmat on jossai tai jtn mutsi selitti mulle." Clara katsoi Jonathania, ja pieni mustasukkaisuus pisti hänen sydäntään, vaikka Jonathan olikin pelkkä pelinappula tämän suuressa ihmissuhde verkossaan, oli tämä kuitenkin tosi komea.

Stacylla taas oli eräs miesvieras, jota hädintuskin tunsi. Onneksi hiukset peittivät edes osan kriittisistä paikoista. Outoa porukkaa...

Istuin alakerrassa ja katsoin takassa loimuavaa tulta, kunnes Clara tuli. "Siis Jonathan on mun! ei sun! älä yhtää yritä vietellä sitä tai mtn muuta! muute sä saat turpaa! mul on yhteyksii".
Claran hyökkäys oli niin yllättävä että juoksin vaan äkkiä yläkertaan ja pistin oman huoneeni oven lukkoon. Odotin niin kauan, että kuulin Claran lähtevän, vasta silloin uskalsin avata oveni lukosta.

Ajattelin mennä suihkuun, ennenkuin menisin nukkumaan. Yllätinkin Jonathanin pesemässä kasvojaan, pelkissä boksereissaan. "A-anteeksi, en tiennyt että olit täällä" Koitin sopertaa jotain, mutta onneksi Jonathan alkoi puhumaan.
"Hei! ei se haittaa! itepähän en pitänyt ovee lukos! ja etsä oo ennen nähnyt miestä ilman paitaa tai jotain?". Tunsin oloni vieläkin hieman kiusautuneeksi, yritin kääntää katseeni pois Jonathanista, mutta se ei onnistunut. olin täysin lumoutunut tämän lihaksista, vatsassa oli kunnon six-back.
Muistin Claran uhkauksen. Yritin pidätellä itkua, mutta se ei onnistunut. Aloin hiljaa itkemään. Jonathan huomasi sen ja syöksyi halaamaan ja lohduttamaan minua. "hei, älä itke sanoiksmä jotain väärin?"
Katsoin Jonathania ja kerroin Claran uhkauksesta, Jonathan sanoi lupaavansa suojella minua, etten saisi turpaani. Hän halasi minua vielä kerran, toivotti hyvät yöt ja meni nukkumaan. Menin suihkuun.

Vaihdoin yövaatteeni pääle ja menin nukkumaan.

En saanutkaan unta. Päivä oli ollut pitkä ja rasittava. Menin alakertaan katsomaan takkaa. Tuli loimusi ja lämmitti ihanasti. Tuijotin tulta ja aloin taas miettimään vanhempiani. Yhtenäkin kertana äiti oli umpikännissä ja isäpuoli veti jotain outoa kamaa. Sitten se oli häätänyt minut ulos kopperostamme. Olin vain juossut äkkiä ulos ja jouduin menemään nukkumaan lumihankeen. Sen jälkeen oli sairastanut kuukauden keuhkokuumeessa.

"Mitä sä täällä teet? kello on jotain 3 yöllä." Säikähdin kamalasti Jonathania. Tiesin että hän oli edelleen boksereissaan, joten en katsonut häneen. Kohdistin katseeni takkatuleen.
"Älä huolehdi siitä Clara jutusta! se uhkailee kaikkia, ja on olevinaan joku koulun kuningatar."
Katsahdin Jonathaniin ja hymyilin. "Kiitos, en vain saanut unta"
Jonathan nyökkäsi ja istahti lattialle seurakseni. Juttelimme niitä ja näitä kunnes kuulimme seinän toiselta puolelta vertahyytävän kirkaisun.

Ultra super hyvä kokki Stacy oli onnistunut sytyttämään ruoan tuleen.
"Siis apua! auttakaa! mä vaa menin korjaamaan meikkiä, ja kun tulin takas nii toi oli tules! auttakaa nyt joku!"

Onneksi talossa oli kuitenkin palohälytin, joka yhdisti suoraan paloasemalle.

Tää oli jo liikaa! Samana päivänä muutto tänne, uusi vanhempi, Jonathan, Clara ja nyt tulipalo!?!?
mä en kestä!

Juoksin yläkertaan kun tulipalo oli sammutettu. kävelin rauhallisesti parvekkeen reunalle ja katsoin tähtiä. 
Tunsin kyynelten nousevan taas. Katsoin lumoutuneena tähtiä, kuinka helppoa olisikaan olla tähti! voisi katsella tuolta ylhäältä maassa olevia ihmisiä, tuntea olevansa turvassa. Haluan tulla tähdeksi. Pyyhin kyyneleeni, katsoin alas kukkapuskiin. Hetken mielessäni kävi itsemurha, hyppäisin vain alas parvekkeelta ja se olisi pian ohi. Mieleeni tuli Jonathanin kasvot, silmät, sanat. Päätin etten hyppäisi ainakaan nyt. Varovasti menin huoneeseeni, painoin pääni tyynyyn ja suljin silmäni. Nukahdin varmaankin samantien.

 

okei! ensimmäinen osa! kuvalaatu on surkee, kuten jo jakson alussa sanoin, mutta se varmaankin korjaantuu jossain vaiheessa....