juuh, edellee paska kuvalaatu. en oo jaksanu tehä asialle mtn, ei voi mtn ;(
Koittakaa kestää kuitenkin ,)

 

 

Stacy päätti tehdä iltapalaa, mutta jääkaapista oli loppunut ruoka.

Stacy päätti mennä tietokoneelle etsimään hyvää ruokalähettipalvelua. Mutta ruokaa saatiin vasta huomiseksi, joten jouduimme kaikki kuuntelemaan mahojemme kurinaa.

Huomasin pihalla Claran, ja pakenin häntä yläkertaan. Onneksi hän ei kuitenkaan tullut sisälle, vaan järjesti hirveitä raivokohtauksia ulkona.

Siirryimme Jonathanin kanssa parvekkeelle. Katselimme yhdessä tähtiä ja kuuta. Tunsin jotain aivan uutta, nimittäin rakkautta. Rakkautta Jonathania kohtaan. Tunsin Jonathanin lämmön, hengityksen. Olin onnellinen.

Kävelin parvekkeen reunalle ja ihailin maisemia. Jonathan käveli hiljaa viereeni ja silitti hymyillen poskeani.

Sitten se tapahtui. Jonathan tarttui minua hellästi vyötäisistäni ja leuastani kiini, Suutelimme ensisuudelmamme... se oli pitkä...

...ja ihanan intohimoinen. Jonathan painoi minua hellästi kaidetta vasten. Olin melkein kuin sulanutta vahaa.Hädintuskin pysyin pystyssä, mutta luotin siihen, että jos kaatuisin, niin Jonathan ottaisi minut kiinni.

Stacy oli huomannut ulkona ötököitä ja talloi niitä kuin hullu.

Päätimme pitää Jonathanin kanssa vähän hengähdystaukoa. Juttelimme tosi-tv ohjelmista ja muusta viihteestä.

Hyppäsin Jonathanin syliin. Halusin taas tuntea hänen lämpönsä. Halasin kovaa häntä ja kuiskasin että rakastan häntä.

Jonathan painui minua vasten. Tunsin hänen huulensa omillani.

Painoin häntä lähemmäs itseeni. Tahdoin tuntea Jonathanin rakkauden. Suutelimme pitkään ja hartaasti.
Nauttien joka hetken toisistamme.

Jonathan nosti minut pystyyn, halasimme kunnolla. "Se oli mahtavaa" Jonathan kuiskutteli korvaani.
Ulkona alkoi kuitenkin tulla kylmä. Halasin vielä varovasti Jonathania ja ilmoitin meneväni nukkumaan.

Aamulla ruokalähettipoju toi Stacyn nettiruoka ostokset.

Ja Clara kävi kaatamassa roskapönttömme. Ja nauroi vielä mielipuolisesti päälle. (outo!) Sen jälkeen hän juoksi äkkiä pois.

Menin nostamaan roskapöntön takaisin ylös.

Voitto tuli kylään. Hän oli päättänyt kosia Stacya. Miesparka. Stacy torjui hänet täysin ja käveli nenäpystyssä sisälle. Mutta luulen, että Voitto on nimensä veroinen eikä hevillä luovuttaisi.

Jonathan muisteli viimepäivää leveä hymy kasvoillaan samalla kun Stacy ja Voitto muhinoivat taustalla.

Parin muhinointikerran jälkeen Voitto kosi toiveikkaana taas Stacya.

Mutta tällä kertaa Stacy suostui Voiton kosintaan.

Kuulin Jonathanilta, että häät pidettäisiin vielä tänään illalla, ja että minä olisin morsiusneito ja hän taas sulhas/sormuspoika. Mieleeni muistui äitini ja isäpuoleni häät. Silloin luulin saavani hyvän, uuden isän. Mutta kaikkea ei aina saa, vaikka toivookin. Kyyneleet alkoivat kasaantua silmilleni. Jonathan otti minut äkkiä syleilyynsä ja suuteli minua. Unohdin heti mitä murehdin, kun sain taas kokea Jonathanin huulet omillani.

Häissä oli minun ja Jonathanin lisäksi Voiton isä kenraali Reima ja joku muu hänen kaverinsa + joku baarimikko.

Stacy sai häiden jälkeen jonkun ihmeellisen kohtauksen, ja tämä tohtori hiphoppeli tuli paikalle.

Onneksi he kuitenkin ehtivät limusiiniin joka vei heidät yöklubille. Vaikka Stacy oli ehtinyt jo käydäkkin nukkumassa 0.o

Palattuaan klubilta Stacy tunsi vanhentuneensa. "IIK! onks toi niinku ryppy? ja karseest 2 haarasii!"

Stacy leikkasi hiuksensa, ja meikkasi itselleen aivan uuden lookin.

Samalla uusiutuivat myös Stacyn vaatteet. Stacy tunsi itsensä 18 vuotiaaksi.

Pian Stacy ja Voitto viettivät aikaansa häävuoteessa.

Aamulla vietimme pitkät kuhertelut Jonathanin sohvalla, mutta valitettavasti koulubussi tyyttäsi jo vaativasti pihalla.

Voitto päätti korjata perheen tietokoneen, mutta se ei oikein hyvin onnistunut. Voitto tunsi kuinka sähkö virtasi hänen ruumiissaan.

Onneksi Voitto selvisi sähköiskusta hengissä, mitä nyt muutama vaate palaneena.

Olimme päässeet jo Jonathanin kanssa koulusta, mutta minä luin lehteä pihalla. En huomannut kun Clara purjehti vihaisen näköisenä tontille.

Huomasin Claran, mutta liian myöhään. Hän oli jo kimpussani. "Mä siis niinku kuulin koulust et oot Jonathanin kaa yhes! v*tun huora! enksmä sanonu sulle, et jätät sen rauhaan! se on mun! pitääks mun lyödä sua vielä toisenki kerran?" Clara kohotti kätensä...

...mutta onneksi Jonathan ehti väliin"Clara!" Pääsin juoksemaan Jonathanin taakse piiloon. "Jätä Sarah rauhaan!"
"J-jonathan? äh, miks? sähä oot munkaa etkä tonkaa!". Jonathan alkoi jo selvästi suuttua.
"Mä en oo ollu sun kanssas koskaa! enkä haluiskaa! Sarah on mun tyttöystävä, parast ois sopeutuu siihen!" Clara katsoi kauhuissaan Jonathania ja juoksi sisälle taloon.

Jonathan kääntyi minuun ja kysyi olenko kunnossa. Varovasti nyökkäsin ja heittäydyin Jonathanin kaulaan. Pelkäsin kamalasti. Clara olisi lyönyt toisenkin kerran. "Kiitos" kuiskasin Jonathanin korvaan ja koitin lopettaa itkuni. Jonathan koitti rauhoitella minua, mutta hän näki että Clara oli taas tulossa. Hän lähti nyrkkejään heristellen kävelemään Claraa kohti.

"Jonathan kulta... mä" Clara otti Jonathanista kiini ja koitti suudella tätä.

Mutta Jonathan torjui. "Hei Clara, siis oikeesti! mä oon yhessä Sarahinkaa! ei oikeest kiinnosta!"
"m-mut! mähän oon täydellinen" Clara lähti nokka pystyssä kävelemään poispäin tontilta.
Juoksin Jonathanin luokse ja kiitin häntä. Toivottavasti Clara ei tulisi enää ahdistelemaan minua, mutta tiesän jo valmiiksi, että se on turha toive.

 

5, surkeee! kommenttia -.- 0.o kiitus -.-