10. Kuu

10.osa. kuvalaatu edelleen surkea.

"Hei hei äiti" Halasin Isabellaa. Halauksen jälkeen koulubussi kaarsi pihaan. Isabella hyppäsi bussiin ja vilkutti minulle ikkunasta. Tunsin pienen potkun vatsassani. Koulubussi lähti matkaan, katsoin sen perään niin kauan, kunnes se katosi näkyvistä.

Jonathan huuteli minua takapihalta pelaamaan shakkia. Tosin en ollut siinä mitenkään hyvä, joten hävisin.
Jonathan tarttui minua kädestä ja hymyili lempeästi.

Isabella tuli pian koulusta kotiin ja pyysi saada kuunnella mahaani. "Ooh! äiti, sielt kuuluu jotai!"

Mutta läksyt on kuitenkin aina tehtävä, joten pyysin Jonathania mennä neuvomaan Isabellaa.

Läksyjen jälkeen Jonathan päätti soittaa Voitolle ja kysyä kuulumisia. Aikansa puhuttuaan he sopivat, että Voitto tulisi käymään. Hän ottaisi myös Annabellan mukaan, jolla oli kuulemma todella tylsää kotona.

Pian Voitto saapuikin. He juttelivat nykyisestä Outolaakson presidentistä ja miss Outolaaksosta, joka oli vihreä-ihoinen ja musta silmäinen kummajainen.

Isabella tapasi serkkunsa, Annabellan. Heistä tuli heti todella hyviä ystäviä.
"Nii siis oikeesti? Säkö oot nähny miss Outolaakson livenä?" Isabella kauhisteli.
Annabella nauroi "Joo, se oli ihan vihree!" Pian tuli kuitenkin liian pimeä ja Voitto ilmoitti lähtevänsä Annabellan kanssa kotiin.

Aamuyöstä mahani pompahti uudelleen. Se on jo aika iso, eikö? Onnellisena kömmin takaisin Jonathanin viereen. Otin häntä kädestä kiinni ja katsoin häntä. Rakastin häntä.

Aamulla Isabella soitti Annabellalle ja pyysi tätä kylään.

Tytöistä oli tullut hyvin läheisiä, pienestä ikäerosta riippumatta. He jakoivat paljon salaisuuksia ja leikkivät usein hippaa.

Jonathan päätti mennä korjaamaan (taas) rikki mennyttä suihkuamme. Häneltä meni parikertaa hermot, mutta lopulta hana oli saatu kunnolla ja hyvin korjattua.

Menimme illalla katsomaan Jonathanin kanssa tähtiä. Istuin hänen edessään ja tuijotin kuuta. Muistelin teinivuosiani, ja sitä kun melkein hyppäsin parvekkeelta alas. Jonathan otti vyötäisistäni kiinni ja veti minut maahan viereensä. Siinä minä makasin, mieheni, rakkaani vieressä. Turvassa kaikelta. Halasin häntä ,ja katsoin kuuta. Se oli vielä yksin. Pian tulisi aurinko, ja päivä valkenisi. Suutelin Jonathania ja menin sisälle. Ulkona alkoi tulla kylmä, sitäpaitsi, tunsin voimakkaita supistuksia mahastani.

Synnytykseni käynnistyi Isabellan huoneessa. Pitelin mahaani ja huusin täyttä kurkkua. Jonathan syöksyi paikalle ja auttoi lapsen maailmaan. Isabella oli paennut huoneestaan keittiöön.

Pidin sylissäni pientä poikalasta. Nimeksi hän sai Lauri. Jonathan leperteli Laurille.

Seuraavana päivänä päätin laihduttaa muutamia äitiyskiloja pois.
Väsähdin kuitenkin aika pian ja lähdin suihkuun.

Vaihdoin yövaatteeni päälle ja kävelin huoneeseemme. Jonathan kurkisteli varovaisesti kehdon yli sanoi, että Lauri tuhahteli omituisesti. Naurahdin hieman jo nostin Laurin syliini.

Kävelin Lauri sylissäni, ja Jonathan perässäni keittiöön. Avasin jääkaapin ja otin sieltä vauvamaidon.
"Sillä oli vain nälkä" Hymyilin lempeästi Jonathanille "ei mitään hätää"

Vein Laurin takaisin kehtoon. Jonathan otti kädestäni kiinni ja veti lähelleen. Hän halasi minua ja kysyi:
"kuinka sä oikeen jaksat?" Katsoin vähän aikaa Jonathania "Koska minulla on sinut".

Jonathan lähti aamulla töihin, mutta ehti juuri sopivasti Laurin syntymäpäiville. Jonathan auttoi Lauria puhaltamaan kynttilät. Aika menee aivan liian nopeasti.

Laurille alettiin opettaa jo tärkeitä käytännön taitoja, kuten kävelemistä,pottailua ja...

... puhumista. Kaikki ei sujunut aina oikein hyvin, mutta kyllä Lauri ne pikkuhiljaa oppi.

Nukkekoti kiinnosti Lauria todella paljon. "Ja siten nää pussaa ja sitten ne menee naimisiin ja... Lauri! älä syö sitä nukkea! Lopeta!" Isabellalla ja Laurilla eivät kemiat oikeen täsmänneet, mutta kyllä he aina joskus yhteis ymmärykseen pääsivät.