kuvanlaatu on edelleenkin surkea :/ koittakaaas kestää.

 

 

Isabella oli oikein suloinen pienokainen. Vaipanvaihto oli ehkä kaikkein kamalinta hommaa, mutta yleensä se muuttui aina hauskaksi.

Jonathan innostui maalaamaan muotokuvia, joten sain seistä montakin tuntia mallina.

Jonathan sai rikottua suihkummekin. "ei voi olla totta!"

Jonathan lähti aamulla töihin, ja päätin kokeilla korjata suihkuamme, mutta ei. Se vaan meni enemmän rikki. Minusta ei taida olla mekaniikan alalle. Rikon vaan lisää paikkoja. Päätin suosiolla kutsua putkimiehen paikalle.

Onneksi hän sai korjattua hanan. Lasku oli tosin vähän päälle  300€ ...

Pääsin pian korjattuun kylpyammeeseemme. Mietin mennyttä elämääni, kuinka vahnempani olivatkaan minua satuttaneet, kuinka sainkin paremman elämän Jonathanin luota. Miten olenkaan näin onnellinen. Onnellisempi kuin koskaan, en ole ennen Jonathanin tapaamista kokenut onnea, rakkautta, ystävyyttä.
Selvisin Claran tappelusta, Menin naimisiin, Sain Isabellan. Miten onneksa olenkaan. Tunsin kyynelten valuvan poskiani pitkin. Ehkä onnesta, ehkä surusta, en tiedä, mutta annoin niiden valua.

Pian Jonathan tuli iloisena töistä kotiin. Hän oli saanut palkankorotuksen. Syöksyin halaamaan häntä. Halusin taas tuntea oloni turvalliseksi, onnelliseksi. "Tein ruokaa, tuletko syömään? Isabella nukkuu."
Jonathan suukotti minua poskelle "no mä käyn ekaks suihkussa ja tuun sitten, ok?"

Sytytimme kynttilät päälle ja aloimme syömään. Oli tosi tunnelmallista. Kuulin Isabellan parkuvan ja kävin nopeasti imettämässä häntä. Pian Isabella sai kuitenkin maitoa tarpeeksi ja jatkoi uniaan. Vaihdoin yövaatteeni päälle ja menin istumaan sängynpäälle. Jonathan tuli pien huoneeseemme ja kiitti ruoasta. Hän vaihtoi yävaatteensa päällensä ja kömpi viereeni.

"Miten vaipanvaihto sujuu?" "Se on kamalaa! mutta kyllä mä jotenkin selviän" Jonathan nauroi.
Jonathan suuteli minua otsalle "Rakastan sinua". Hän painoi minut sänkyyn allensa. Tunsin jälleen hänen ihanan lämpönsä. Tiesin, että en olisi yksin, tiesin olevani turvassa. Kuiskasin hänen korvaansa rakastavani häntä. Teimme yön rakkaudentaikojamme peiton alla.

Aamulla Stacy tuli käymään. Voitto sairasti kuulemma ihä flunssaa ja Annabella oli jo kasvanut taaperoksi.

Jonathankin pääsi vuorostaan vaihtamaan vaippoja, minun ja Stacyn jutellessa teekuppostemme edessä.

Stacyn lähdettyä kotiin, vietimme Isabellan syntymäpäiviä. Ajatella, niin nopeasti ne 4 vuotta kuluivat.

(Mul typeryksellä ei ollu kuvaa sen kasvusta) Ihan suloinen pikku tylleröinen Isabellasta kasvoikin, kovasti isänsä näköinen. Isabella rakasti tanssimista. Vaikkei vielä osannutkaan kävellä, kuitenkin hytkyi jo musiikin tahdissa.

Pian Isabellalle alettiin kuitenkin opettaa käytännöllisiä taitoja, kuten kävelyä.

Huonoja puoliakin hänetsä kuitenkin löytyi. Nimittäin aamunälkä ja tortut,joiden seurauksena oli itku. Jouduin monesti mennä vaihtamaa vaippoja tai syöttämään Isabellaa kesken unieni. Varsinkin nyt, kun olen ollut päivä päivältä väsyneempi.

Teen taas entistä parempaa tuttavuutta tämän vessanpöntön kanssa. Väsymykseni paljastui oksennusten ja reilusti myöhässä olevien menkkojeni takia. Olen jälleen raskaana.

Clara kävi sekoilemassa pihallamme. Hän naureskeli itsekseen ja lauleli pikkuponeista ja kärpäsistä.

Isabellalle opetettiin myöskin pottailun taitoja. "Otta on iltti u ei pule mun peffaa" (potta on kiltti kun ei pure mun peffaa) Isabella puheskeli itsekseen ja silitteli pottaansa.

Mahani pompahti ensimmäisen kerran, kun Jonathan oli vielä töissä.
Kävin vaihtamassa uudet äitiys vaatteet päälleni. Kuulin oven avautuvan ja pian sen jälkeen todella kaunista pianon soittoa. Jonathan on varmaankin tullut töistä.

Kullä, se oli Jonathan.Hiippailin hänen viereensä ja kuuntelin tuota kaunista soittoa.

Jonathan huomasi minut, ja mahani. Hän hymyili suloisesti ja tuli luokseni. "Toinen tulossa? Uinaile siellä vielä pienokainen, kumpi nyt oletkaan." Hän silitteli mahaani, välillä hän painoi korvansa mahaani ja kuunteli. Hymyillen lopetettuaan hän kaappasi minut jättiläismäiseen halaukseensa ja kuiskasi ,että rakasti minua, Isabellaa ja toista lastamme, huolimatta siitä, olisiko se poika vai tyttö.

Isabella tykkäsi kiduttaa nukkejaan. Hän hakkasi niitä lattiaan ja puri niitä.

Koitin opettaa Isabellaa puhumaan kunnolla. Hän oppi sanomaan syöttötuoli, tuttipullo, nalle ja äiti.
Taputin jokakerta kun hän sanoi oikean sanan. Se oli niin uskomatonta, Isabella, esikoiseni osaa kohta jo puhua.

Isabella oppi jo kävelemään. Hän tallusteli ympäri taloa, ja kävi välillä lorkkimassa vessanpönttöä.

Pian hän oppi myöskin puhumaan, ja käymään potalla.

Pian kuitenkin Isabella kasvoi. Hymyilin itsekseni onnellisena. Nyt loppui vaipanvaihto ainakin vähäksi aikaa. Isabella aloittaisi pian koulun, ja hänelle syntyisi pikkusisko, tai veli. Kuiskasin Isabellalle, että hänen pitäisi toivoa samalla, kun puhaltaisi kynttilät. Sain pitää vielä vähän aikaa pienokaistani käsissäni, kohta hän kasvaisi, aina vaan isommaksi, lapseksi, teiniksi ja siitä aikuiseksi. Lähtisi pois kotoa.

Isabellasta kasvoi ihan kaunis lapsonen. Hän hihkaisi ja ryntäsi äkkiä peilinsä eteen.

Lopputulos oli ihan ok. Hieman surulliselta hän tosin näytti, mutta sekin johtui vain siitä, kun vessanpönttö oli tukossa, ja hänellä alkaisi koulu huomenna.

 

9. osa. :) kiitos kommenteistanne ja silleen. Onneksi olkoon serkulleni joka meni naimisiin ja siskolleni jolla on huomenna synttärit :) ^^ ommaan tarinani heille, ja kaikille muillekkin itselleni tärkeille henkilöille.