juuu, taas vuodatus raiskaa tätä... mä en tajuuuu murr...-.-' perseest tää paikka mut ei voi mtn!
koittakaa vielä kestää, pahoitteluni :(

 

Heräsin aamulla aikaisin. Osaksi varmaan siitä syystä, että näin koko yön painajaisia tulipalosta ja Clarasta , ja osaksi siitä että tänään on ensimmäinen koulupäiväni! Siis ihan oikeasti! Kun asuin vielä oikean äitini luona, sain vain jonkinlaista koti-opetusta. Osaan kuitenkin lukea ja laskea niinkuin kuka tahansa 16 vuotias.
Avasin vaatelipastoni ja vaihdoin arkivaatteeni päälle.

Siirryin alakertaan syömään aamupalaa. Tuntui yksinäiseltä, niinkuin ennen.
Kyyneleitä tipahteli murojeni sekaan. Kuulin kopistelua portaista, kuivasin äkkiä vetistyneet silmäni ja jatkoin syömistä.

Nousin Jonathanin perässä bussiin. Minua hieman hirvitti ajatella, että nyt mennään koululle, mutta se oli jo menoa. Bussi kiiti kovaa vauhtia kohti koulua. Jonathan selosti minulle matkalla keitä kaikkia opettajia tulisi vältellä. Toivottavasti tämä ensimmäinen koulupäivä sujuisi hyvin.

Koulun jälkeen sain ensimmäisen arvosanani.      6 ?!?
Koulupäivä oli sujunut hyvin. Clara ei ollut koulussa, kuulemma jonkun nuhan takia.
Melkein kaikki olivat olleet kilttejä minulle. Jotkin kouluasiat ovat ehkä hieman vaikeita, mutta luulen että selviän niistä tavalla tai toisella.

Stacy oli innostunut hankkimaan itselleen luonnollista rusketusta, tällä kertaa ihan uimapuku päällä.
Ties vaikka joku mies sattuisi kävelemään ohi.

Valitettavasti ainoa joka käveli tontin ohi oli postinkantaja, ja sekin oli nainen.
Stacy päästi turhautuneen huokauksen ja käveli postilaatikon luokse.
"Laskuja laskuja? aina vain laskuja." Maksettuaan laskut Stacy meni sisälle juomaan kupillisen
kamomilla teetä.

Leikimme Jonathanin kanssa taputusleikkiä, valitettavasti Jonathan voitti melkein aina.
"Sarah, sulla on vielä paljon opittavaa ennenkuin sä aiot voittaa mut!"
Koitin läpsäistä Jonathania kädelle, mutta hän ehtikin vetäistä sen alta pois.

Stacylla oli todella tylsää. Edes 3 kupillista kamomillateetä ei saanut häntä rauhoittumaan, romantiikan tavoitteinen kun oli. "Siis juu, tilaan taksin Freyahintie 13, nyt heti!"

Stacy tilasi taksin yhteistontille. Jonathan sai istua etupenkillä, kun minä jouduin jakamaan takapenkin Stacyn kanssa.

Tämännäköinen shoppauspaikka tämä kadotuksentie sitten on.
Muutama muotiliike, joku tietokone ja playstation liike, citymarket ja pieni uimahalli.

Sillävälin kun Stacy teki ostoksia ja tutkaili miestarjontaa, minä ja Jonathan keskityimme tähtitaivaaseen.
"Millasii sun vanhempas oli?" tuota kysymystä pitikin miettiä. Mitä sanoisin? alkoholisteja? hyväksi käyttäjiä? köyhiä? sydämmettömiä? näitä pohdiskellessani tunsin taas kyynelten valuvan poskiani pitkin.
Ihan hiljaa, sanoin etten haluaisi puhua siitä. Tuijotin kuuta, sekin oli aivan yksin, niinkuin minäkin.

Stacy alkoi kyllästymään kadotuksentien miesvalikoimaan. Ei yhtäkään hyvännäköistä! kaikki olivat joko perunanenäisiä tai turbohuulisia. Kuitenkin ostoksensa hän oli saanut tehtyä, joten oli kai aika palata takaisin kotiin.

Päästyäni yhteistontilta, menin heti nukkumaan. Toivottavasti en näkisi nyt paljoakaan painajaisia.

Aamupalalla minulla oli kammottava nälkä. "Sarah kultaseni, ei sun tarvii ahmii ittees täyteen niinku joku sikapossu."

Taas kouluun. Toivottavasti Clara olisi tänäänkin poissa.

No, Clara ei ollut tänään poissa, sain todistukseeni 8,5 keskiarvon (saman kuin Jonathanilla) ja koko huutosakki tuli vinoilemaan minulle, valitettavasti juuri silloin kun Jonathan oli itse jossakin muualla.
Elikkä koulupäiväni ei mennyt kovinkaan hyvin.

Istahdin jonathanin viereen tekemään läksyjä. "Jonathan?mikä on Italian pääkaupunki?"
Jonathan pureskeli kynäänsä "Rooma" kirjoitin vastauksen nopeasti ylös.

Läksyjä tehdessäni huomasin että Clara käveli kädet nyrkissä tontille. Lopetin läksyjen tekemisen samantien ja pakenin häntä sisälle. Vilkaisin ikkunasta Claraa ja näin kuinka tämä lirkutteli Jonathanille.
Tuntui pahalta, niinkuin sydäntäni olisi tökitty neulalla. Kävelin tyynesti olohuoneeseen ja pistin telkkarin päälle.

Pian Jonathan tuli myös sisälle. Hän istui viereeni sohvalle. Minuutin päästä Claira tuli myöskin sisälle ja ryntäsi samantien yläkertaan. Katsoin kummastuneena Claran perään. Pian tämä tulikin takaisin alakertaan poseeraamaan alusvaatteillaan. Hän "katsoi" kanssamme telkkaria.

Jonathan varmaankin kyllästyi Claran striptease esitykseen ja ilmoitti menevänsä yläkertaan.
Koitin jutella Claralle jotain mukavia, mutta se ei oikein onnistunut. Clara katsoi minua murhaavasti ,olisi varmaankin hyökännyt kimppuuni!.Mutta onneksi Stacy tuli sisälle ja alkoi juttelemaan Claran kanssa, silloin juoksin äkkiä yläkertaan.

Menin makaamaan parvekkeella olevaan keinuun. Tunsin kyynelten valuvan pitkin poskiani. Minua pelotti, Clara oli pelottava. Kuulin kun ovi aukeni. Clara astui parvekkeelle. Yritin esittää nukkuvani, mutta se ei auttanut. Clara vetäisi minut keinusta ylös.

"Sä et nyt oikeen tainnu tajuta, et mä oon tosissani! mä varoitin sua, et pysy kaukana Jonathanista! ja et se on mun! siis oikeesti! sä et pysyny siit kaukana vaa oot heti flirttailemas sen kaa ku selkäni käännän!"
Aloin tärisemään, en saanut sanaakaan suustani. Katsoin vain peloissani Claraa.
"Senkin saastanen huora! et saa sitten sanaas suustas? et pyydä ees anteeks!?!"
Se oli liikaa, koitin riuhtoa itseni irti Claran otteesta. Koitin juosta pois, mutta en ollut tarpeeksi nopea taikka vahva tekemään sitä.

Clara piti kädestäni tiukasti kiinni. Hän nosti kätensä ja löi minua suoraan vasempaan silmään.
Isku oli niin kova, että kaaduin maahan. Näin vain tähtiä, kultaisia, kimaltavia tähtiä.
Tunsin jotain kovaa kaulallani. En saanut henkeä, näin Claran kasvot. Minua alkoi pyörryttää, koitin kamppailla häntä vastaan, mutta se ei vaan onnistunut. Vähitellen henkeni ei enää kulkenut lainkaan. Näköni sumeni ja tunsin lopun olevan lähellä. Vihdoinkin olin löytämässä paikkani, ja nyt olen jo näin lähellä kuolemaa. Ei ole reilua. Kuulin vielä oven avautuvan ja kuulin sen ihanan äänen.
"Sarah!" ,ääni oli kuin enkelillä, Olenko päässyt taivaaseen?

 

noniin toinen osa! olen pahoillani, että kuvalaatu on näin surkea... koittakaa kestää, kyllä se tästä vielä paranee... :) :| toivottavasti