kuvanlaatu edelleenkin surkea, siirtykäämme nyt itse tarinaan.

 

Saavuimme Jonathanin kanssa yhteiselle tontillemme. Uusi osoitteemme on muuten merimiehentie 4.
Tartuin onnellisena Jonathaniin ja suutelin häntä. Huomasin että Jonathania jännitti joku. Irroittauduin Jonathanista ja kysyin "onko jokin vialla?" Jonathan otti minun kädestäni kiinni ja polvistui eteeni.
"Sarah, rakastan sinua..." Hän kaivoi taskustaan pienen ,mustan samettisen rasian.

"...Tuletko vaimokseni?" Katsoin sormusta. Se oli kaunis. Se kimalsi kuin yötaivaan tuikkivat tähdet.
Pistin sormuksen käteeni ja ihailin sitä. Hetken päästä muistin Jonathanin kysymyksen.

"Kyllä!" Hyppäsin onnellisena Jonathanin kaulaan "Kyllä!" . Itkin onnesta. Menimme sisälle uuteen taloomme.

Jonathan vaihtoi juhlavaatteensa päälle ja värjäsi blondinsa ruskeaksi. Minusta se sopiikin hänelle paremmin. Jonathanisa tuli entistä suloisempi ja komeampi.

No, kävin minäkin kampaajalla. Kävelin puhelimen luokse ja soitin Stacylle.
"Hei Stacy, Sarah täälä! Vietämme tänään Jonathanin kanssa häitä, ajattelin, jos te tulisitte Voiton kanssa tänne? no hyvä! nähdään sitten kello 3"

Kirkkoon emme päässeet, ja pappiakaan emme saaneet tulemaan, mutta se ei meitä haitannut.
Tämäkin hetki olisi yksi niistä, joita en tulisi koskaan unohtamaan. Uskomattominta oli se, että sain sanoa tahdon, tuon ihanan , samalla pelottavan sanan. Huomasin, että Stacy kuivasi silmiään. Naurahdin hieman ja suutelin Jonathania.

Kukin vieras halusi nostaa vuorollaan häämaljan meidän kunniaksi. "Onneksi olkoon Sarahille ja Voitolle heidän avioliittonsa puolesta" Stacy nosti tällä kertaa maljan.

Pian kotihäät loppuivat, ja me lähdimme Jonathanin kanssa viettämään loppupäivää bilehile-klubille.
Saimme kyydin sinne hienolla limusiinilla.

Pallattuamme sieltä, Jonathan halusi kantaa minua sylissään. Ensin vastustelin, mutta Jonathan kaappasi minut jo nauraen syliinsä.

Hän kantoi minut sänkyymme. Kikatin varmastikkin ihan pöljästi. "Rakastan sinua!" Jonathan kuiskaili korvaani. Riisuin Jonathanin takin ja heitin sen lattialle. Jonathan silitteli mahaani ja kysäisi, että haluaisinko lapsia? "Sinun kanssasi kyllä" Jonathan avasi pukuni vetoketjun ja tuumasi hieman ilkikurisesti "eikun hommiin"

Monen pitkän, ihanan minuutin jälkeen käperryin Jonathanin viereen kuiskasin hänen korvaansa
"se oli mahtavaa!" Jonathan oli jo ihan unen ja valveen rajamailla. "Joo, niin oli." Näiden sanojen jälkeen nukahdin.

Heräsin kesken unieni tekemään lähempää tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Oksentelun jälkeen menin takaisin nukkumaan.

Heräsin toisen kerran, hieman ennen Jonathania. Mahani nimittäin pompahti. Hääyömme on jättänyt jälkensä, onnistuneesti.

Menin suihkuun ja vaihdoin arkivaatteeni päälle. Lähdin laittamaan Jonathanille  , minulle ja tietystikkin mahani pikku-asukille aamupalaa. Jonathan käveli unisena keittiöön ja kietoi kätensä ympärilleni.
Hän naurahti, että olen tainnut hieman lihota. Käännähdin ympäri ja nauroin että asuntoon tulee nyt kolmas asukas. Jonathan oli vähän aikaa hiljaa, hän koitti ymmärtää, mitäköhän tämä nyt oikein tarkoitti. 3. asukas? Vähän ajan päästä hän kuitenkin näytti hyvin, hyvin iloiselta. "Onpas se pyöreä!" hän silitteli mahaani "Tämä on uskomatonta, musta tulee isä!" Jonathan kiirehti puhelimen luokse. Hän aikoi soittaa Stacylle kertoakseen uutisemme.

Aamupalan jälkeen Jonathan riensi lukemaan kirjoja isyys- ja lääkärin kirjoja.
"Kulta, tiesitkö ,että raskaus kestää 9 kuukautta?"
Tuolle kysymykselle ei voinut olla nauramatta. Taisi Jonathan olla vielä sen verran tokkurassa, että ei edes tajunnut, mistä puhui.

Tein monesti niinä kuukausina entistä parempaa ystävyytta vessanpöntön kanssa.

Jonathan tuki minua ja jaksoi välittää raskaus huolistanikin.

Jonathan oli menossa hakemaan postia, kun Clara sattui kävelemään tontin ohi. Clara vain nyrpisti nenäänsä ja jatkoi matkaa. Onkohan hän nyt vihdoin jättänyt meidät rauhaan?

Heräsin aamulla hauskaan, ärhäkkään potkuun mahassani. Olen nyt 8 kuulla. Pienokainen voi syntyä tästä eteenpäin periaatteessa milloin tahansa.

Keskustelimme jo Jonathanin kanssa siitä, jos synnytys alkaisi kotona, ja olisi jo liian myöhä lähteä sairaalaan. Juuri niinkuin Stacylle oli käynyt Annabellan kanssa. Jonathan lupasi olla koko ajan vierelläni. Hän jäisi vaikka töistä pois. Halasin Jonathania niin hyvin kuin pystyin. Maha oli jo aikalailla tiellä.

Samana yönä kello 23.50

Heräsin yöllä oksennuksen tunteeseen, ja juoksin vessaan. Mutta ei, synnytykseni alkoi. Kipu oli valtava. "Jonathan! tule apuun!" Koitin huutaa Jonathania "Lapsivedet tulivat ulos" Jonathan juoksi paikalle.

"Auta!" Huusin Jonathanille. "Voi ei voi ei! mitä mä teen! apua apua! " Jonathan koitti rauhoitella minua. Hän riensi viereeni ja otti kädestäni kiinni, kun kipu pakotti minut maahan. "Auta" kyyneleet silmissä yritin puhua Jonathanille. Mutta kipu pakotti minut huutamaan. Jonathan kaivoi kännykkänsä esiin ja soitti 112 seen. "No hei, täältä merimiehentie 4 soittelen! pääsisittekö te nyt tulemaan tänne, vaimoni synnyttää, ja se on jo jatkunut aika pitkään ilman tuloksia. selvä, kyllä, kiitos." Jonathan sanoi, että he tulisivat pian paikalle. Kuulin hämärästi, kun ambulanssin pillit soivat pihallamme. Ensihoitaja tuli viereeni ja ilmoitti muille, että synnytystä oli jatkettava täällä. Hän pyysi minua hengittämään syvään, ja sitten ponnistamaan, niin vauvva saataisiin pois. Jonathan istahti viereeni ja otti minua kädestäni kiinni. En ollut yksin, Jonathan tuki minua.

Mutta se kannatti. 2 pitkän, tuskallisen tunnin jälkeen edessäni oli suloinen ,pieni tyttölapsi.
Tumma iho kuten isällään, ja vaaleat hiukset kuten äidillään.

Esittelin pienokaistamme Jonathanille. "Oiii! kukas se siellä! isin pikku napero!"
Kysyin Jonathanilta minkä nimen antaisimme tytölle. Jonathan mietti hetken ja sanoi, että minä saisin valita sen. Mietin vähän aikaa, ja katsoin pientä lastamme. Se oli niin pieni, niin haavoittuva. Katsoin Jonathania. "Isabella?" Jonathan nyökkäsi iloisesti, "kaunis nimi!" Onnellisena suutelin Jonathania. Suukotin pientä Isabellaa, jolla olisi vielä toivottavasti pitkä elämä edessään. Olin onnellinen.

 

 

8.osa. kommenttia ^^ ja kiitos edellisistäkin.